Maaginen alamummo
Tilanne 0-0. Aikaa viisitoista sekuntia. Loistava syöttö puolustajien taakse. Hyökkääjä saa kurotettua pallon haltuun takajalalla. Maalivahti ryntää vastaan. Sijoitus. Pallo suuntaa…
Se oli turnauksen tiukka viimeinen ottelu, mutta palataan siihen tarinan lopussa.
Oli hiilenmusta ja myrskyinen yö, kun Atalan Koirat (10-11-vuotiaaat E-tytöt) saapui Maarianhaminaan viime viikon lauantaina. Ja jos oikein totta puhutaan, oli iltapäivä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Sää helli karvaista pentuettamme lähes koko reissun ajan.
Olimme päättäneet jo hyvissä ajoin talvella, että osallistumme erittäin kovatasoiseen Ålandia cupiin. Mukaan lähti noin puolet kaupunginosajoukkueesta. Tavoitteena oli kohottaa yhteishenkeä ja tarjota tytöille kokemusta siitä, kuinka kovatasoisia ikäluokan parhaat suomalaisjoukkueet ovat.
Lisäksi tavoitteena oli tietysti uida mahdollisimman paljon, kun olimme varanneet majoituksen merenrannalla sijainneista mökeistä.
Matkalla mökeille hiki nousi kuitenkin pintaan ilmastoinnista huolimatta, kun navigaattori vei meitä kohti ajo-ohjeiden osoitetta. Meri loittoni metri metriltä, ja lopullisessa määränpäässä ympärillä oli pelkkää peltoa.
Tuolla hetkellä tuli mieleen kaikki kauhutarinat pieleen menneistä mökkivarauksista. Luojan kiitos nopeasti selvisi, että kyseessä on omistajien kotiosoite. Oikeassa määränpäässä odotti loistavasti varustetut mökit ja upea uimaranta.
Majoitus oli toki vähän kouluyöpymistä kalliimpi, mutta tällaisella harvinaisemmalla erikoiskeikalla ehdottomasti sen arvoinen. Kaikille jäi fiilis pelaajista, valmentajista ja muista valvojista ja lähtien, että olimme pelilomalla työleirin sijasta (mökeistä voi kysyä meiltä lisää, jos satut suunnittelemaan Maarianhaminan-lomaa lähitulevaisuudessa).
Sokkihoitoa
Ja sitten itse turnaukseen. Tavoitteena oli tosiaan saada kovia vastustajia, ja niitä riitti. Saimme ensimmäisessä matsissa sokkihoitoa Järvenpään Palloseuran Siniseltä joukkueelta jääpallonumeroin.
Tytöt olivat ottelun jälkeen hämmentyneessä tilassa, kun joka paikkaa kolotti. Vastustaja tuli tilanteisiin niin kovaa, ettei vastaavaa oltu koettu. Valmennusjohto toki tiesi, kuinka kova taso turnauksessa on, mutta tyttöjä ei haluttu pelotella etukäteen.
Jo avauspäivän toisessa ottelussa nähtiin kuitenkin hämmästyttävä tasonnosto, kun tytöt ymmärsivät, että joka ikisessä tilanteessa on annettava kaikkensa tai vastustaja puhaltaa ohi.
Sama tasonosto jatkui aina keskiviikkoon asti. Pari kertaa pääsimme jo muutaman maalin päähän voitosta.
Lohkoomme oli laitettu kohtuullisen kovaa seuraa, sillä saimme vastaamme myös Espoon Palloseuran – viime vuoden Stadi cupin voittajat. Pienellä kyselykierroksella muiden joukkueiden valmentajat nostivat EPS:n punaiset ikäluokkamme parhaaksi tyttöjoukkueeksi tällä hetkellä.
Myös Ålandia cupin loppuottelussa kohtasivat juuri EPS Punaiset ja Jäpsin Siniset. Lisäksi Nummelan Palloseura meni lohkostamme puolivälieriin asti.
Atalan Koirien päävalmentaja Timo Kotilainen kertoo, että valmiiksi hiotusta ja treenatusta pelisuunnitelmasta oli suuri apu: laadukkaita syöttöjä, kova liike vastustajan iholle joka tilanteessa ja etäisyydet sekä pelipaikat hallussa.
– Tytöt olivat siis melko valmiita jo ennen turnausta. Kovuutta ja turnauskokemusta vain puuttui. Sitä lähdettiin hakemaan, ja sitä todellakin saatiin, Kotilainen kertoo.
Päävalmentaja sanoo, että ikäluokan edustusjoukkueiden kova taso oli tiedossa.
– Tullaan kovaa, ei anneta milliäkään periksi. Tulikaste olisi toki voinut olla pehmeämpi, mutta tytöt ottivat sen hienosti opetuksena.
Peurakauris
Joukkueen Tsemppari-palkinnon turnauksesta saanut Meeri Riihioja kertoo, että turnaus oli todella mahtava kokemus.
– Mökit olivat tosi kivoja. Paljon mukavampaa kuin koululla. Sängytkin olivat hyviä. Uimarannassa oli vielä vesitramppa! Lisäksi sieltä löytyi levää askarteluun.
Meeri kertoo, että hauskin hetki sattui, kun autoseurueemme edessä tien ylitti peura ja valmennuksen Sari Alavillamo huusi: ”Peurakauris!”
– Väänsimme siitä sitten nimimuunnelmia. Perunakaurista ja ihmisperunaa, Meeri nauraa.
Loistava päätös
Mutta miten siinä viimeisessä matsissa oikein kävi?
Turnauksen jälkeen pelasimme siis vielä ystävyysottelun Järvenpään Palloseuran Valkoisia vastaan. Hurjan taistelun jälkeen tilanne oli aivan lopussa 0-0.
Vastustaja esitti upean puolustustaistelun, mutta saimme vielä loistavan paikan.
Veto upposi alamummoon!
Onneksi matkassa oli mukana letitysammattilaisia.
Mökkien luona odotti mahtava uimaranta.
Turnauksen viimeisestä pelistä napattiin upea voitto viime hetken maalilla.