Ilves Futis-Liigan aluepäälliköt ovat tyypillisesti hääränneet juniorijalkapallon parissa jo pitkän tovin, eikä Pohjoisen Tero Keinänen tee poikkeusta. Hänen taipaleensa alkoi jo vuonna 1992, kun oman lapsen joukkue tarvitsi valmentajaa. Ja tuttuun tapaan: sille tielle on jääty. Jo 1993 hänestä tuli valmentamisen ohella yhdyshenkilö, ja 1996 hän aloitti ensi kertaa aluevalmentajana. Välissä oli nopea visiitti myös jääkiekon puolelle. Muutoin Teron aika menee vaimon ja kahden belgianpaimenkoiran kanssa, omaa yritystä pyörittäessä.
Tänä päivänä Keinänen muutaman välivuoden jälkeen myös valmentaa – ei ole sattumaa, että paluu valmentajaksi osui yksiin sen kanssa, kun oma lapsenlapsi aloitti pelaamisen. Varsinainen futisperhe siis tämäkin! Valmentamista Tero kehuu kiintoisaksi. ”Itse olen valmentajana ennen kaikkea reilu: vaativa, mutta myös kannustava ja kehuva”, hän kertoo.
Ilves-valmentamisen hän sanoo ottaneen suuria kehitysaskeleita aikana, jona hän on ollut mukana, ja sehän ei ole yhteensä kuin vaatimattomat 27 kautta. Konkreettiseksi asiaksi Tero mainitsee erityisesti koulutukset ja vastaavat, joista on valmentajille paljon iloa. Hän kokee myös, että jalkapallon parissa voi edetä pitkällekin, jos vaan kiinnostus ja intohimo riittää.
Hän mainitsee valmentamisen seuran vahvuudeksi myös aikuisten edustustasolla, joissa hän seuraa Ilveksen otteita erityisesti Tammelassa ja Hakametsässä, jalkapallon ja jääkiekon osalta. ”Hyvin johdettu valmennus pienistä ikäluokista pitäen auttaa omavaraisuuden saavuttamisessa eli siinä, että tulee paljon hyviä omia pelaajia”, hän kiteyttää.
Myös Futis-Liigassa näkyy kehitys
Vertailukohtia Terolla todellakin löytyy, ja hän näkee suuren edistyksen myös Futis-Liigan olosuhteissa, joista hän nostaa jalustalle erityisesti peli-iltakonseptin. Toisaalta hän joutuu kesäisin kokemaan myös yhden valitettavan ”resurssirealiteetin”: sen, että Pohjoisen alueella ei ole käytössä tekonurmea ainakaan toistaiseksi.
Muistoja Futis-Liigasta on kertynyt ymmärrettävästi niin mittava määrä, että Keinänen ei kykene nostamaan yhtä ylitse muiden. Toisaalta voi olla myös niin, että noin monen työntäyteisen kauden jälkeen riemun aiheeksi riittävät perusasiat: lasten iloiset naamat onnistuneiden harjoitusten jälkeen.
