Inside Ilves on Ilveksen jalkapallojaoston juttusarja, joka kuvaa keltavihreitä toimijoita kulissien takana. Joka torstai seuraavat neljä viikkoa jutellaan Ilves Futis-Liigan aluepäälliköille.
Henri Karhunen on Futis-Liigan Etelän alueen aluepäällikkö ja valmentaja, jonka vanhan jalkapallokipinän palautti oma poika viitisen vuotta sitten. Henkka oli pelannut juniorina Siilinjärven Palloseurassa, mutta palasi kymmenen vuoden futistauolta, kun poika hyppäsi mukaan Futis-Liigaan ja isä hänen mukanaan. Nyt Futis-Liigassa pelaa jo tytärkin, mutta Henri ei ole toiminnassa mukana enää ainoastaan omien lasten takia. Hän on löytänyt juniorijalkapallosta uusia ystäviä ja vanhan henkireiän – ja jatkaisi Futis-Liigassa, vaikka molempien omien lasten harrastus syystä tai toisesta loppuisikin.
Kaikkia toiminnassa mukana olevia yhdistää tietenkin futis, mutta Henkka haluaa olla antamassa nuorille muitakin eväitä kuin jalkapallollisia: elämänarvoja ja yleisiä kasvatuksellisia puolia. Kaikkeen ei tarvita pedagogista koulutusta, sillä esimerkiksi jokaisen huomioiminen on jo merkityksellinen asia monille nuorille pelaajille. Myös oman lapsen valmentamiseen mahdollisesti toisinaan tuottavat ristiriidat ratkeavat jo kuin itsestään. Harmaita hiuksia tuottavat lähinnä enää esimerkiksi oman lapsen huono päivä.
Futis-Liigassa pelaa monenlaisista lähtökohdista olevia pelaajia. Jotkut ovat kunnianhimoisia ja kilpailuhenkisiä, kun taas toiselle jalkapallo on sivulaji kesäisin. Nuorimmissa tilanne on eri kuin ”karsintojen” jälkeen, jolloin kaikista innokkaimmat saattavat olla siirtyneet edustusjoukkueeseen pelaamaan ympärivuotisemmin. Karhusen mielestä tämä ei haittaa, vaan kaikki sopivat joukkoon. ”Omissa joukkueissani toimin ”rennosti mutta täysillä”: ei liian vakavasti siinä mielessä, että saa olla hauskaa ja välillä voidaan pelleillä, mutta eniten keskitytään itse jalkapalloon. Harjoituksissa pidän loppujen lopuksi aika tiukkaakin kuria, ihan jo siksi, että toimintaympäristö pysyy kaikille miellyttävänä”, Henri kertoo. Kun ylimääräiset häiriöt minimoidään, myös esimerkiksi ujoilla nuorilla pelureilla on tilaa ”puhjeta kukkaan”.
Henri tykkää Etelän alueen yhteisöllisyydestä
Futis-Liigan ilmansuunnittain jaetuilla neljällä alueella on kaikilla hyvä meininki, mutta joiltain osin alueet myös eroavat. Omassa Etelän alueessaan Henkka pitää erityisesti Vuoreksen Ilves-kentästä, joka on alueen selkeä pääkenttä. Henrin mukaan se tekee alueesta elävän ja innostuksesta käsinkosketeltavaa.
”Hieno ilvesläinen tapahtuma se sunnuntain kaksi tuntia, kun treenaamassa on 4-5 joukkuetta per tunti. Tässä huomaa sen, että kun on monta ikäryhmää paikalla, kaikki ovat motivoituneita tekemään, myös valmentajat. Eri ikäluokkien kohtaaminen kentillä hieno ominaisuus ja voimavara, vaikka ei se toki kaikkialla ole mahdollista.” Samalla ”yhden kentän malli” on myös haaste, sillä jo ensi kesästä saattaa Karhusen mukaan tulla kenttien suhteen haasteellinen Vuoreksessa.
Hauskimmaksi muistoksi Henkka löytää tuoreen tapahtuman vain muutaman päivän takaa. Hän oli Vuoreksen koululla, kun vasta esikouluikäiset tytöt alkoivat kysellä: ”Alkaako Futis-Liigan ilmoittautuminen tänään? Olethan vielä valmentaja?”. Se osoittaa monia asioita, kuten sen, että Futis-Liigasta ollaan kiinnostuneita ja tietoisia jo pienestä pitäen – ja pikku-Ilvesten keskuudessa Henkka on ilmeisen pidetty valmentaja. Juuri pelaajien tuntemaan oppiminen on Henrin sydäntä lähellä. Erityisesti 2010 syntyneet ovat tulleet jo hyvin tutuiksi, ja mikäs sen parempaa kuin seurata tuttujen nuorten pelaajien kehitystä lähietäisyydeltä. Toki tuttuina pysytään myös, vaikka jalkapalloyhteys jäisi pois. Ja kuka tietää, saako Henkka joskus seurata ”omaa” pelaajaansa myös Veikkausliiga-katsomosta…
Vapaaehtoistyötä juniorijalkapallon parissa harkitsevalle Karhusella tulee mieleen kolme vinkkiä:
- Toiminta ei ole niin vaikeaa kuin voisi kuvitella, eikä siinä sitoudu liikaa. Kuormaa ei tarvitse kantaa yksin, koska valmentajia hankitaan joukkueeseen useampia. Seuralla on myös paljon tukitoimintoja, kunhan niitä kysyy. Mahdollisessa pulmatilanteessa voi ottaa ensin yhteyttä yhdyshenkilöön ja sitten aluepäällikköön.
- Junioritoiminnasta saa irti positiivisia asioita paitsi ”kollegojen” myös seuran puolelta. Valmentajien ja toimihenkilöiden asema on parantunut koko ajan enemmän. Aina tulee kuitenkin olemaan jalkapallohenkisiä vapaaehtoisia ja tarvetta niille Suomessa.
- Suurimman osan toiminta imaisee mukaansa. Kannattaa kokeilla kesä ja varmistaa yhdyshenkilön kanssa, että saa riittävästi tukea ja valmentajia, niin ei tarvitse olla sitoutunut olemaan itse paikalla joka ikisissä harjoituksissa. Viime kesänä molemmissa joukkueissani, poikien ja tyttöjen, oli kolme valmentajaa, ja todella hyvin saatiin rullaamaan kesälomat ja muut ilman pitkiä harjoittelutaukoja.
