Inside Ilves on Ilveksen jalkapallojaoston juttusarja, joka kuvaa keltavihreitä toimijoita kulissien takana. Viimeiset neljä viikkoa sarjassa on tutustuttu Ilves Futis-Liigan aluepäälliköihin. Lue aiemmat jutut artikkelin alta.
Marianne Myllymaa on yksi kokeneista Ilves Futis-Liigan aluepäälliköistämme. Hän sai ensikosketuksen Futis-Liigaan vuonna 2007 ja otti heti roolia, kun oman pojan Joonaksen joukkueessa oli tarvetta joukkueenjohtajalle – ”ei se nyt mikään mahdoton tehtävä ole”, Marianne tuumi. Sitä se ei todellakaan ollut, sillä vuosien saatossa tehtävänkuva on vain laajentunut: pian alkaa jo viides kausi Lännen aluepäällikkönä.
”Tässä seurassa kyllä riittäisi vaikka minkälaista puuhaa, mutta pakko on opetella sanomaan myös ei”, kertoo Myllymaa, jonka päivätyö on muistiasiantuntija Nääsville ry -nimisessä sosiaalialan järjestössä Tampereella. Futis-liigan hommat toimivat vastapainona ikäihmisten parissa työskentelylle. Työn ja harrastuksen lisäksi aika kuluu perheen ja ystävien kanssa. Vauhtia elämään tuo maahanmuuttajakoira Väinö, joka saapui Romaniasta toissa kesänä. ”Vapaa-aika, mitä se on?” Marianne keventää. ”Kaikenlaista on koko ajan menossa, mutta kun otetaan aikaa itselle niin silloin lähdetään reissun päälle. Jälleen on suunnitelmissa Amerikan matka.”
Valmennusasia on Futis-Liigassa ikuinen puheenaihe ennen kaikkea vanhempien taholta. Hyväksi asiaksi Marianne nostaa erityisesti sen, että valmentajakoulutusta on tarjolla kaikille halukkaille. ”Ihannehan olisi, että meillä olisi kaikkiin joukkueisiin tarjota valmentaja, mutta se ei tämän suuruisessa toiminnassa ole mahdollista. Tämä homma ei toimisi ilman suurenmoisia ja aktiivisia vanhempia”, Myllymaa kiittelee.
Samalla hän kannustaa myös haastamaan ajatuksen siitä, ettei valmentajaksi kannattaisi alkaa, jos ei ole Mourinho syntyessään. ”Moni sanoo, että en minä kehtaa tulla valmentamaan, kun en tiedä jalkapallosta mitään. Kehotan kuitenkin menemään joskus oman mukavuusalueen ulkopuolelle: ei valmentaminen ydinfysiikkaa ole, ja kouluttautuminen on mahdollista. Parastahan on se, että saadaan lapset liikkumaan!”.
Lännen alueen erikoisuudeksi hän nostaa juuri valmentajat, jotka ovat valmentaneet vuosia – yhdet valmentavat useampaakin joukkuetta toisten ollessa jo niin sanotusti toisella kierroksella omien lasten tai lastenlasten kanssa. Tämä tuo turvallisuutta, varmuutta ja kokemusta, mutta tekee samalla entistä haastavampaa siitä, kun joku jää toiminnasta pois.
”Rakkaudesta lajiin” – ei mitään sanahelinää
Seuran suureksi vahvuudeksi Marianne näkee kehityksen ja ihmiset, jotka tekevät tätä “rakkaudesta lajiin” – lause, joka ei tässä yhteydessä ole mitään sanahelinää. ”Olosuhteet puhuttavat aina, ja niiden saralla on 12 vuoden aikana tapahtunut paljon. Kolme vuotta sitten esimerkiksi Lentävänniemessä suhattiin hiekkakentillä, ja nyt tällä kaudella kaikki joukkueet reenaavat nurmella.” Ja siinä Myllymaalla ja muilla aktiiveilla on näppinsä pelissä. ”Aloittaessani aluepäällikkönä viisi vuotta sitten sanoin, että tavoitteeni on saada alueelle nurmikenttiä. Tälle ajatukselle vähän naureskeltiin. Enkä minä niitä nurmikenttiä toki olekaan tänne tehnyt, mutta puolustettu ja perusteltu on: miksi on tärkeää saada paremmat olosuhteet”, Myllymaa kertoo.
Ja paremmat olosuhteet tunnetusti aiheuttavat lumipalloefektin. Puitteiden parannuttua yhä useampi innostuu mukaan, minkä myötä olosuhteita voidaan edelleen jalostaa. ”Vihdoin vuonna 2016 saatiin kenttä Lentävänniemeen, ja seuraava kesänä rekisterissä oli heti sata pelaajaa enemmän. Positiivista oli myös nähdä kentän vaikutus alueen nuorisoon, jotka viihtyivät enemmän kauppojen nurkilla. Nyt mennään mielummin höntsäämään”, aluepäällikkö iloitsee.
Peli-iltojen tulo on myös iso kehitysaskel, jota ei ole kritisoinut kukaan Futis-Liigaa läheltä seuraavista aluepäälliköistä. Se mahdollistaa sen, mistä lapset eniten tykkäävät, pelaamisen. Siinä on kieltämättä suuren urheilujuhlan tuntua, kun Vuoreksessa kokoontuvat joukkueet eri puolilta kaupunkia.
Käytännön asioiden hoitoa on kaikin tavoin helpottanut Toppari-järjestelmä, mistä kuuluu iso kiitos erityisesti Etelän aluepäällikkö Henri Karhuselle. ”Topparista on helppo käydä tsekkaamassa joukkueiden muodostuminen ja laittaa viestiä menemään tarpeen tullen. Helpottaa myös joukkueiden ilmoittautumista peli-iltoihin ja turnauksiin”, Marianne kehuu.
Vuosien varrelta Myllymaalle on jäänyt talteen tietysti lukuisia muistoja, joista Marianne myöntää ikimuistoisimmiksi ajat, jolloin oma poika vielä pelasi. Joonaksen viimeisellä kaudella syntyi joka pelissä maali tai kaksi, ja ylpeän äidin oli helppo seurata pelejä kentän laidalta. Huippuhetkiä oli paljon myös B-tyttöjen kanssa vuonna 2016, ja Myllymaa on tyttöjen kanssa edelleen yhteyksissä.
”Ehkä hienointa on juuri se, että Futis-liiga on tuonut mielettömästi uusia ystäviä elämään. Parhain palaute on se, kun joku tulee sanomaan, että vitsit kun on taas hienoa, kun lumet sulaa ja kausi alkaa. Lasten riemu on sitä parasta. Siksi tätä työtä haluaa tehdä. Rakkaudesta lajiin”, Marianne Myllymaa kiteyttää.
